torstai 6. joulukuuta 2012

Joulumieli ynnämuuta

Joulumieli mulla on ollut jo ainakin kuukauden verran! Joululahjojakin oon jo ostellut, ja onhan noi joululaulutkin raikanu täällä.

Ai niin, pahoittelen, mutta te ette tuu näkemään mun blogissa tuota toivepostausta. Ois ehkä pitänyt ajatella tarkemmin, kun laitoin sen kyselyn tänne blogiin. Mä en vaan yksinkertaisesti halua, että kaikki halukkaat voi lukea täältä mun ja Tonin "elämänkerran". Tai edes sitä, että miten me on tavattu ja missä ja milloin jne, vaikka siinä tarinassa ei mitään ihmeellistä olekaan, mutta silti se on meidän elämää. Tästä päätöksestä oli Tonikin aikalailla samaa mieltä. Tän toivottavasti ymmärtää ainakin ne, jotka ei oo vannottuneita blogin kirjoittajia. Enkä koe kyllä itsekään olevani sellainen, joten mun ei myöskään tarvii täällä kertoa "kaikkea itsestäni".

Sylivauva
Tässä esimakua siitä, kuinka hellyyden kipeä ja ihmisrakas Jämtlanninpystykorva voi olla. Rokille tää on ihan normaali tyyli: aina kun se tulee metästä ja hengailee sisällä, se tulee poikkeuksetta mun syliin istumaan.

Mä oon muutenkin ihan rakastunut tähän rotuun. Sekä meidän Roki, että Kapu on molemmat niiiin ihania vallottavia persoonia, vaikkakin aivan erilaisia. Silti niin rakkaita molemmat. Yks seikka mikä näissä viehättää, on niitten koko, joka tuo omat haasteensa niihin. Muutenkin mä rakastan isokokoisia koiria ja käyttökoiria. Mun mielestä niillä pitää olla joku käyttötarkoitus, ja siks mä en hirveästi tykkääkään mistään räksyttävistä pikkupiskeistä, joita tuskin koskaan tulee mulla olemaan. Mutta esim. mäyräkoiran, terrierin tai beaglen voisin hyvinkin kuvitella asuvan meillä vielä joku päivä, koska myös ne on mainioita metsästyskoiria pienestä koostaan huolimatta.

Tämän puolensa Roki näyttää erittäin harvoin.

Sitten joulusempiin tunnelmiin. Tosiaan, mähän leivoin ensimmäiset piparit jo mooonta viikkoa sitten ja ei niistä oo kun rippeet enää jäljellä. Aattelinkin, että seuraavat teen vasta ihan joulun alla. Ostettiin myös jo pieni paketti kinkkua, mut eihän se tietty oo yhtä hyvää kun ite paistettu joulukinkku. Sen kaveriks tehtiin seuraavaa herkkua:

Riisipuuroa ja rusinasoppaa :>

Ostin tätä piparisuklaata ihan ystävän suosituksesta, ja on kyllä hyvää!

Ensi viikolla olis tiedossa kuivakakkujen leivontaa. Toivotaan, että onnistuvat yhtä hyvin kun aina itelle leipoessa, nimittäin nää kakut lähtis mun mukana myyjäisiin ensi lauantaina. Mun tuurilla sen kyllä jo arvaa, että niihin tulee varmasti joku vika, sillonkun ei olis tulossa itselle. Noo saapa nähdä.

Olis tarkotus tehdä myös muutama pari korviksia tuonne samaisiin myyjäisiin, mutta se on ihan siitä kiinni, kuinka nopeaa ne mun tilaamat tavarat tulee sieltä sinellistä. Kävinkin jo sinellin liikkeessä viikko sitten ostoksilla, mutta ostamani korutapit oli aivan liian lyhysiä, hmh.

Ai niin, oonhan mä näprännyt erästä joululahjaakin vähän ja tehnyt ite joulukortteja. Kortteja kyllä syntyy ihan suitsait sukkelaan, menee kyllä aika siinä puuhassa. Voisinkin seuraavaan postaukseen yrittää kuvailla vaikka noita kortteja, ja samalla sitten mun viimeaikojen jouluisia ostoksia.

Mutta nyt taidan lopetella tän kirjottamisen tähän, ja lähtee tekemään jotain järkevää. Mulla niin meni hermot, kun yritin mozilla firefoxilla tehdä tätä postausta, aina kun olin lisännyt kuvan, niin: "Viestisi tallentamiessa tai julkaisussa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen." Ja tota se herjas aivan koko ajan, en sit tiedä miksi? Liekkö jotain vaikutusta, kun aina kopioin ton kuvan tähän muualta, koska kuvatila loppu, eikä tää anna lisätä URL -osoitteesta? Outoa!

Nii, tein ensimmäistä kertaa postauksen sitten internet explorer:lla (että jos lopputulos on outoa). Ärsyttävä sanoa tuo sana explorer, yritäppä vaikka. Ainakin mulle se on äärimmäisen vaikee explorereirjelrjel.

Mutta nyt oikeasti voisin lopettaa, ennenkö sekoan lopullisesti ;)

Oikein mukavaa itsenäisyyspäivää! ♥
♥: Emma

2 kommenttia:

  1. Mä taas oon sitä mieltä et koiran voi pitää ihan kotikoirana. En myöskään näe siinä mitään pahaa, että koiran kanssa tehdään ja harrastetaan. Meillä on kaksi paimenkoiraa kotikoirina ja se on välillä haasteellistakin, ku ne on jalostettu paimentamiseen ja niillä on älyttömästi energiaa. Hyvin ollaan kuitenkin nyt pärjätty 7 vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, siis ei mitään pahaa jos sen kanssa tehdään ja harrastetaan! Höh, jos tekstistä sai sen kuvan :D mä rakastan mm. näyttelyissä käymistä, ja Rokin kanssa aikoinaan käytiinkin monissa!

      Ja tykkään kanssa siitä, että koirilla on paljon energiaa. Miksei sitä vois joskus harrastaa enemmänkin kaikkea, mutta mä en lähtis mm. metsästyskoirilla esim. agilityyn, jotkut tosin tekee sitäkin ja sehän on vain hienoa, että koirasta on moneen hommaan! :)

      Teidän koirat on kyllä ihanan näkösiä, ja voisin kuvitella itellenikin jonkin sortin paimenkoiran, sillä myös niitten kanssa voi harrastaa, ja ne ei ole myöskään ihan pienimpiä koiria maailmassa. :)

      Poista

Jätä kommenttisi! :)