Syksyn touhuja

Mä oon edelleen sitä mieltä, että syksy on ihmisen parasta aikaa!

Aurinkoiset syyspäivät varsinkin on niin inspiroivia, tekee mieli lähteä ulos kameran kanssa (tai ilman, muuten vaan).

Olisin halunnut kovasti Lappiin ruskan aikaan, mutta se matka jäi multa tekemättä tänäkin syksynä. Noo, ehkä sitten ensi syksynä pääsen näkemään sen Lapin ruskan?

Tiukua ei kyllä kiinnosta tää syksy yhtään, se vaan nukkuu lämpösellä uunilla tai sitten sängyssä. Ulos ei suostuta narussa lähtemään, koska tassut voi kastua! Tahvokin uskaltautuu korkeintaan rappusille.
 

Mökillä jaksaa hymyilyttää vielä haravoinnin ym. jälkeenkin!

Mä oon siis kuvaillut, ulkoillut, tehnyt ristipistotöitä, neulonut, kokkaillut, nauttinut luonnosta, fiilistellyt joulua, kuntoillut. Mutta ennen kaikkea mä olen metsästänyt. Kuullut, kun syksyn eka hirvenhaukku raikaa. Jep, me ollaan viimein päästy hirvimetälle. Parasta.

Laitoinkin jo tähän postaukseen pari kuvaa metsältä, mutta poistin ne kuitenkin ja jätin seuraavaan postaukseen. Mun runosuoni alko sykkimään jo pelkästään niiden kuvien näkemisestä niin, että päätin omistaa tälle aiheelle ihan kokonaisen postauksen.

Se metsästyspostaus oiskin sitten seuraavana vuorossa. Luvassa siis syvällistä pohdintaa ja raakoja mielipiteitä! Ne lukijoista, joille se on pakkopullaa tai todella kuiva aihe: älkää edes avatko sitä postausta. Mutta tiedän lukijoistani löytyvän myös niitä, jotka odottaa innolla tuota postausta!

Ihanaa viikon alkua!